jätehierarkiaa

Jätehierarkia on periaate, joka ohjaa jätehuollon ja resurssienhallinnan tavoitteita. Sen ensisijaisena päämääränä on minimoida jätteen määrä ja sen haitalliset vaikutukset ympäristöön. Hierarkia järjestää jätehuollon toimenpiteet tärkeysjärjestykseen, aloittaen suositelluimmista toiminnoista ja päätyen vähiten suositeltaviin.

Ylimpänä jätehierarkiassa on jätteen ehkäisy. Tämä tarkoittaa toimenpiteitä, joilla pyritään estämään jätteen syntymistä alun perinkin. Tähän kuuluvat esimerkiksi tuotteiden suunnittelu siten, että ne kestävät pidempään ja ovat korjattavissa, sekä kulutustottumusten muuttaminen vähemmän jätettä tuottaviksi. Seuraavana hierarkiassa on uudelleenkäyttö. Tässä vaiheessa jo syntyneitä tuotteita tai niiden osia käytetään uudelleen alkuperäiseen tarkoitukseensa ilman merkittävää käsittelyä.

Kun uudelleenkäyttö ei ole mahdollista, seuraava askel on materiaalikierrätys. Tällöin jäte käsitellään ja muutetaan uusiksi raaka-aineiksi, joita voidaan käyttää uusien tuotteiden valmistukseen. Esimerkkejä tästä ovat paperin, lasin ja metallin kierrätys. Kierrätyksen jälkeen tulee muu hyödyntäminen, kuten energian hyödyntäminen esimerkiksi jätteenpoltossa. Tässä prosessissa jäte muutetaan energiaksi, esimerkiksi sähköksi tai lämmöksi.

Hierarkian alimpana ja vähiten toivottavana tasona on loppukäsittely, joka tarkoittaa jätteen loppusijoittamista, yleensä kaatopaikalle. Tämän tavoitteena on minimoida jätehierarkian mukaisesti ja varmistaa, että vain se jäte, jota ei voida ehkäistä, uudelleenkäyttää, kierrättää tai hyödyntää muulla tavoin, päätyy loppusijoitukseen. Jätehierarkia on keskeinen työkalu kestävämmän yhteiskunnan rakentamisessa.