jälkikokeen

Jälkikoe on mittaus, joka suoritetaan interventionin, koulutuksen tai muun toimenpiteen jälkeen. Sen tarkoituksena on arvioida, minkä verran osallistujat ovat oppineet, parantaneet suoritustaan tai muuttaneet käyttäytymistään toimenpiteen seurauksena. Jälkikoe voidaan liittää osaksi ennakkokokeen eli pretestin ja jälkikokeen suunnitelmaa, jolloin mitataan sekä ennen tapahtumaa että sen jälkeen. Jälkikoe voi olla sekä välitön että viivästynyt, jolloin testataan ilmiön säilymistä ajan kuluessa tai siirtämistä toisiin tilanteisiin.

Sovelluskonteksteja ovat koulutus, terveys- ja kuntoutus, psykologiset tutkimukset sekä muu käytännön tutkimus. Jälkikokeessa käytetään eri mittaustapoja, kuten standardoituja testejä, suorituskykyarvioita, kyselylomakkeita sekä havainnointia. Tulokset voivat olla numeerisia (esim. pistemäärät, prosentteja) tai laadullisia.

Kun jälkikoetta suunnitellaan, on tärkeää huolehtia tutkimusasetelman laadukkuudesta: satunnaistaminen ja vertailuryhmät pitävät oikeudenmukaisena syy-seuraus-suhteen osoittamisen mahdollisimman luotettavasti. Lisäksi on huomioitava harjoitusvaikutukset (practice effects), vastausväsymys ja muut tekijät, jotka voivat vaikuttaa tuloksiin. Tulosten tulkinnassa keskitytään sekä vaikutuksen suuruuteen että luotettavuuteen (esim. luottamusvälit, tilastollinen merkitsevyys).

Näin ollen jälkikoe on keskeinen väline intervention vaikutusten arvioinnissa, ja sen suunnittelulla sekä valinnalla on suuri merkitys tutkimuksen validiteetille.