jäännösklooripitoisuuden

Jäännöskloori viittaa kloorin määrään, joka jää veteen sen jälkeen, kun kloorausta on käytetty desinfiointiin. Se on tärkeä mittari, joka varmistaa veden riittävän desinfiointitason ja suojaa uudelleen saastumiselta. Vapaa jäännöskloori on klooriyhdisteitä, jotka eivät ole reagoineet orgaanisten tai epäorgaanisten aineiden kanssa vedessä. Sitä käytetään yleisesti juomaveden käsittelyssä, uima-altaissa ja jäteveden desinfioinnissa.

Jäännöskloorin pitoisuus mitataan yleensä milligrammoina litrassa (mg/l) tai osina miljoonassa (ppm). Vedenlaatuvaatimukset määrittelevät hyväksyttävät jäännösklooritasot eri käyttötarkoituksiin. Liian alhainen jäännösklooripitoisuus voi johtaa riittämättömään desinfiointiin ja mikrobiologisen kasvun mahdollisuuteen. Liian korkea pitoisuus voi puolestaan aiheuttaa epämiellyttäviä hajuja ja makuja, sekä mahdollisesti ärsytystä ihmisille.

Jäännösklooritasoihin vaikuttavat useat tekijät, kuten veden lämpötila, pH-arvo, orgaaninen ainesmäärä ja kontaktiaika kloorin kanssa. Kloorin tehokkuus desinfiointiaineena vähenee korkeammissa lämpötiloissa ja korkeammilla pH-arvoilla. Orgaanisten aineiden läsnäolo kuluttaa klooria, jolloin tarvitaan enemmän klooria riittävän jäännöspitoisuuden ylläpitämiseksi. Vedentuotantolaitokset ja uima-altaiden ylläpitäjät seuraavat ja säätävät jäännösklooritasoja jatkuvasti varmistaakseen veden turvallisuuden ja laadun.