itsereflektointia

Itsereflektointi, suomeksi usein itsereflektointi tai itseä koskeva reflektointi, on prosessi, jossa yksilö tarkastelee omia ajatuksiaan, tunteitaan, motivaatiotaan ja käyttäytymistään sekä arvioi näiden tekijöiden vaikutusta toimintaan. Se kuuluu metakognitiivisiin taitoihin ja tukee kykyä havaita omia ajatusmalleja sekä säätää toimintaa sen mukaan. Itsereflektointi voi tapahtua tietoisesti tai osana arjen toimintaa, ja sitä voidaan harjoittaa sekä yksilö- että ryhmätilanteissa.

Tyypillisiä keinoja itsereflektoinnissa ovat sisäinen dialogi, päiväkirjan pito, reflektoivat kysymykset sekä kokemusten analysointi ja tulkinta. Prosessi voi kohdistua esimerkiksi omiin päätöksiin, tunteisiin tai vuorovaikutustilanteisiin, ja sitä voivat tukea ohjatut tehtävät, palaute ja kontekstuaalinen pohdinta. Itsereflektointi on keskeistä sekä oppimisessa että ammatillisessa kehittymisessä, kuten opetuksessa, terveydenhuollossa ja johtamisessa.

Itsereflektoinnin hyödyt sisältävät parempi itsetuntemus, kriittisen ajattelun vahvistuminen sekä kokemusten siirto-opetuksen mahdollisuudet. Haasteina voivat olla yli- tai aliresponssiivisuus, kognitiivinen vinous sekä riskit märehtiä liikaa samalla asialla ilman toteutusta. Sen mittaaminen on usein subjektiivista, ja käytännön hyödyt riippuvat sekä kontekstista että harjoittelun laadusta.

Käytännössä itsereflektointi ilmenee esimerkiksi reflektiivisessä harjoittelussa, päiväkirjoittamisessa, palautteen hyödyntämisessä ja tavoitteellisten kysymysten kautta. Se tukee oppimista, päätöksentekoa ja ammatillista kehitystä tarjoamalla rakenteen omien kokemusten systemaattiseen käsittelyyn.