itsekeskeisyyden
Itsekeskeisyys on persoonallisuuspiirre ja käyttäytymisen suuntaus, jossa yksilö tarkastelee maailmaa ensisijaisesti oman näkökulmansa kautta ja painottaa omia tarpeitaan, toiveitaan ja etujaan. Tällainen ote saattaa ilmetä empatian vähäisyytenä, toisten huomioon ottamisen rajoittumisena sekä haluna saada huomiota tai valtaa.
Etymologisesti itsekeskeisyys muodostuu sanoista itse ja keskeinen, kuvaillen ajattelutapaa, jossa keskitytään voimakkaasti omaan asemaan. Sanaa käytetään
Itsekeskeisyys esiintyy sekä yksilöllisissä että kulttuurisissa kontekst知eissa. Sen aste voi vaihdella lievästä kohtuullisesti ohjaamattomaan ja ihmissuhteita
Itsekeskeisyyteen vaikuttavat monet tekijät: perimä, temperamentti, varhaiskasvatus, sosiaalinen ja kulttuurinen ympäristö sekä arvoihin liittyvät uskomukset. Esimerkiksi
Ilmentymiä voivat olla keskustelujen hallitseminen, toisten näkökulmien vähäinen huomioon ottaminen, jatkuva halu saada tunnustusta sekä reaktiot
Hoito- ja kehitysmallit keskittyvät empatiataitoihin, perspektiivin ottamisen harjoittamiseen, kognitiiviseen uudelleenmäärittelyyn sekä mindfulnessiin.