ionisointienergiana

Ionisointienergia on kemiassa ja fysiikassa käytetty termi, joka kuvaa sitä energiamäärää, joka tarvitaan irrottamaan elektroni atomista tai molekyylistä sen ollessa kaasutilassa. Usein tämä viittaa ensimmäiseen ionisointienergiaan, joka on pienin energiantarve, joka vaaditaan uloimman elektronin poistamiseksi. Korkeammat ionisointienergiat liittyvät seuraavien elektronien poistamiseen.

Ionisointienergia mitataan tyypillisesti kilojouleina moolia kohden (kJ/mol) tai elektronivoltteina (eV) per atomi. Sen arvoon vaikuttavat useat tekijät, kuten atomin ydinvaraus, elektronien lukumäärä ja niiden etäisyys ytimestä. Mitä suurempi ydinvaraus ja mitä vähemmän elektronit ovat suojassa toisiltaan, sitä suurempi on ionisointienergia. Vastaavasti suurempi etäisyys ytimestä vähentää tarvittavaa energiaa.

Jaksollisessa järjestelmässä ionisointienergia yleensä kasvaa vasemmalta oikealle ja vähenee ylhäältä alas. Tämä johtuu siitä, että samalla rivillä ydinvaraus kasvaa, vetäen elektroneja tiukemmin puoleensa. Samassa sarakkeessa elektronit ovat kauempana ytimestä, ja sisemmät elektronit suojaavat niitä tehokkaammin ytimen vetovoimalta. Ionisointienergia on keskeinen käsite ymmärrettäessä alkuaineiden reaktiivisuutta ja kemiallisia ominaisuuksia.