intraklassikorrelaatiota

Intraklassikorrelaatio (ICC) on tilastollinen mittari, jolla arvioidaan ryhmän sisäistä samankaltaisuutta tai reliabiliteettia. Se mittaa, kuinka suureen osaan kokonaisvarianssista voidaan katsoa johtuvan kohteiden todellisesta erosta verrattuna mittaus- tai arviointivirheeseen. ICC on yleinen mittari esimerkiksi interrater-reliabiliteetin (eri arvioijien välinen konsistenssi) ja testin- tai mittauksen toistettavuuden arvioinnissa.

ICC perustuu varianssien eritteluun käyttäen ANOVA-kalkyyliä. Tuloksena oleva arvo voi kertoa, kuinka paljon mittaustulosvoimakkuudesta on todellista vaihtelua kohteiden välillä verrattuna epävarmuuteen mittauksessa. Käyttöön kuuluu erilaisia malleja riippuen siitä, miten mittaajat ja kohteet on järjestetty: yksi- tai kaksivaiheinen malli, satunnaiset tai kiinteät vaikutteet. Yleisiä malleja ovat one-way random effects, two-way random effects ja two-way mixed effects. Kaikki mallit tuottavat ICC-arvon, joka heijastaa suojatun reliabiliteetin määrää kyseisessä suunnittelussa.

Arvo vaihtelee välillä 0–1. Mitä suurempi ICC, sitä parempi reliabiliteetti ja samankaltaisuus kohteiden mittauksissa. Yleisiä tulkintalinjoja ovat: alle 0,5 huono tai epätyydyttävä, 0,5–0,75 kohtuullinen, 0,75–0,9 hyvä ja yli 0,9 erinomainen reliability. ICC kannattaa tulkita kontekstissa ja otoskoko huomioiden, sillä samankaltaisuus voi olla riippuvainen näytteestä ja mittausjärjestelmästä. ICC eroaa pelkästä Pearsonin korrelaatiosta, sillä se mittaa konsistenssia ja sopivuutta sekä järjestystä että absoluuttista tasoa mittausten välillä.