intonaatiossa

Intonaatiossa viitataan puheen prosodiseen järjestelmään, jossa sävelkorkeuden (F0) vaihtelut, rytmi ja painotukset muodostavat puheen kokonaisilmeen. Intonaatio auttaa ilmaisemaan lauseen tarkoitusta, kysymyksen luonnetta sekä puhujan suhtautumista ja tunteita. Sen tutkiminen kuuluu sekä fonetiikan että fonologian alaan.

Keskeisiä piirteitä ovat kontuurit (esim. nousevat tai laskevat sävelkorkeudet), sävelakselit sekä reunapisteet, sekä lauseen sisäinen rytmi ja painotukset. Näiden avulla voidaan ilmaista uusi ja vanha tieto, fokusoida sisältö sekä ilmaista asennetta tai epävarmuutta. Intonaatiolla on tärkeä rooli myös vuoron vaihtamisen ja siirtymien ilmaisussa keskustelussa.

Toiminnallisesti intonaatio tukee viestin rakenteellista jäsentämistä ja kuuntelijan ennakointia. Se auttaa erottamaan lauseen lajit, kuten deklaratiivisen, kysyvän tai kehotuslauseen, sekä ohjaamaan kuuntelijan huomiota. Lisäksi se voi vihjata puhujan asennetta, epävarmuutta tai tunteita.

Mittaaminen ja tutkimus perustuu sekä akustisiin että perceptuaalisiin menetelmiin. Tutkijat tarkastelevat F0-käyriä, spektrogrammeja sekä annotaatiomerkintöjä, kuten toneja ja boundary-toneja. Kielikontekstin mukaan intonaatio vaihtelee kieltä ja puhujia kohti, ja se on keskeinen osa kielitieteen ja kieliteknologian kehitystä.

Sovelluksissa intonaation tutkimus tukee puheentunnistusta, puhesynteesiä sekä kielten opetusta ja laadukasta puhekommunikaatiota.