intersektionaliteetti

Intersektionaliteetti on kehys, jonka mukaan ihmisten identiteetit ja sosiaaliset asemat kietoutuvat toisiinsa ja muodostavat monimutkaisia, kumuloituvia rakenteita sekä syrjintää että etuja. Käsite korostaa, että samanaikaiset tekijät kuten sukupuoli, rotu, luokka, etnisyys, seksuaalisuus, vammaisuus ja ikä voivat muodostaa yhdessä ainutlaatuisia kokemuksia, joita ei voi ymmärtää tarkastelemalla yksittäisiä osa-alueita erikseen.

Käsite sai alkunsa oikeus- ja feminististisen tutkimuksen piirissä Yhdysvalloissa 1980-luvun lopulla Kimberlé Crenshawin työn myötä. Crenshaw osoitti, että rotuun ja sukupuoleen liittyvä syrjintä ei ole erillisiä vaan voi kohdataa samaan aikaan ja vaikuttaa eri tavoin eri ihmisiin. Tämän jälkeen intersektionaliteetista on tullut laaja-alainen tutkimus- ja suunnittelutyökalu monilla tieteenaloilla, kuten sosiologiassa, kasvatustieteissä, politiikassa, julkistaloudessa sekä oikeustieteessä, ja sitä käytetään myös käytännön työssä sosiaalityössä, terveydenhuollossa sekä kaupungin suunnittelussa.

Kritiikkiä on esitetty muun muassa siitä, että käsite voi johtaa liian monimutkaisiin ryhmittelyihin tai vaikeuttaa kriteerien operalisoimista sekä politiikan valmistelua. Lisäksi siitä on keskusteltu, miten intersektionaliteetti sovitetaan käytäntöön mittaamiseen ja vaikuttavuuteen.

Suomessa intersektionaliteetti on vaikuttanut tutkimukseen, koulutukseen ja julkiseen keskusteluun tasa-arvon, moninaisuuden ja syrjinnän torjunnan yhteydessä.