interrogatiivinen

Interrogatiivinen on kieliopillinen termi suomen kielessä, jota käytetään kuvaamaan sanoja ja rakenteita, jotka liittyvät kysymysten muodostamiseen. Siihen kuuluu sekä kysymyssanat että erilaiset kysymisiä ilmaisevat lauseenrakenteet ja intonaatio.

Interrogatiiviset sanat eli kysymyssanat ovat sanoja, joilla kysytään jotakin: kuka, mikä, mitä, missä, milloin, miksi, kuinka, minkälaisia ja kuinka paljon. Näillä sanoilla voidaan kysyä esimerkiksi henkilön tai asian olemuksesta, paikkakunnasta, ajasta tai määrästä. Esimerkkejä: Kuka soittaa? Mitä teet? Missä asut? Milloin lähdetään? Miksi tulit? Kuinka paljon tämä maksaa?

Interrogatiiviset adverbit ovat sanoja, jotka toimivat sekä kysymyksissä että adverbeina. Näitä ovat muun muassa missä, milloin, miksi, kuinka ja kuinka paljon. Niillä kysytään paikan, ajan, syyn, tavan tai määrän kaltaisia tietoja.

Interrogatiiviset lauseet voidaan muodostaa usealla tavalla. Yleisimmin lause alkaa kysymyssanalla ja sisältö rakennetaan siten, että vastaa kysymykseen. Yes-no-kysymykset muodostuvat usein lisäämällä verbin loppuun -ko/-kö -kysymyspartikkelin (esim. Tuletko?). Myös intonaatio ja sanajärjestyksen muutokset voivat ilmaista kysymyksen.

Etymologia ja käytäntö. Termi “interrogatiivinen” on latinan sanasta interrogativus peräisin ja on vakiintunut suomen kielen kielenopissa kuvaamaan kysymyksiä ja niiden ilmaisutapoja. Kansainvälisesti käsitteet liittyvät kysymyssanoihin ja -rakenteisiin, jotka vaihtelevat kielestä toiseen mutta kohtaavat yhteisen tehtävän: mahdollistaa tiedon kysymisen.