internalisaatiosta

Internalisaatio on prosessi, jossa ulkoiset normit, arvot ja säännöt omaksutaan niin, että niistä tulee osa yksilön identiteettiä ja ohjaavat hänen käytöstään. Siitä seuraa siirtymä ulkoisesta kontrollista sisäiseen motivaation ja itsekontrollin perustaan, jolloin käyttäytyminen voi ilmetä itsesäätöisesti.

Prosessi rakentuu ensisijaisesti sosiaalistumisen kautta, mutta siihen vaikuttavat myös kognitiivinen käsittely, identifikaatio merkittäviin henkilöihin sekä mallien omaksuminen. Kun normit internalisoidaan, ne toimivat itsetuntoon liittyvinä ja normien mukaisia epäkohtia ehkäisevinä ohjenuorina, ei pelkästään ulkoisen paineen seurauksena.

Internalisaatiota käytetään ja tarkastellaan useilla tieteenaloilla. Kasvatustieteessä ja psykologiassa kyse on arvojen, moraalin ja käytännöiden kehittymisestä: yksilö omaksuu yhteisön tavat ja muodostaa omantunteen. Filosofis-teoreettisesti se liittyy identiteetin ja arvojärjestyksen muodostumiseen. Sosiologiassa se selittää, miten yhteiskunnan normit säilyvät ja ohjaavat toimintaa pitkällä aikavälillä. Organisaatio- ja terveydenhuollon konteksteissa internalisaatio voi lisätä sitoutumista, vastuullisuutta ja hyväksyttyjen käytäntöjen omaksumista.

Esimerkki: lapsi omaksuu jakamisen ja ystävällisyyden arvot perheen ja koulun kautta, ja toiminta jatkuu itsenäisesti ilman jatkuvaa ulkoista palkkiota. Riskejä on, jos yhteisön normit ovat haitallisia tai stigmaa sisäistetään ja heikennetään yksilön hyvinvointia.