interfasiaalisen

Interfasiaalinen on adjektiivi, joka viittaa kahden faasin rajapintaan liittyviin ilmiöihin. Termiä käytetään erityisesti materiaali- ja kemian tieteenaloilla sekä biologisissa yhteyksissä, joissa rajapinnat voivat olla esimerkiksi neste–neste, neste–kiinteä tai kaasu–neste -sovelluksia. Interfäärialaisen ilmiöiden tutkimuksessa korostuvat rajapinnasta aiheutuva energia, rakennettujen järjestelmien käyttäytyminen sekä faasien väliset vuorovaikutukset.

Yksi keskeinen käsite on interfaattinen jännitys (interfacial tension), joka kuvaa energian muutosta, kun rajapinnan pinta-alaa kasvataan tai pienennetään. Se vaikuttaa emulsioiden ja vaahdon syntyyn, stabilointiin sekä faasien sekoittuvuuteen. Rajapinnoilla tapahtuu adsorptio, jossa pinta-aktiiviset molekyylit (esim. tensidit) asettuvat rajapinnalle ja muokkaavat kosteuttamista, märkivyyttä sekä reologisia ominaisuuksia. Diffuusio faasien välillä sekä massan siirtyminen rajapinnan kautta ovat tärkeitä prosesseja, erityisesti katalyyttisten tai bio-ominaisuuksien kontekstissa. Interfäärialinen reologia tarkastelee rajapinnan mekaanisia ominaisuuksia, kuten viskoelastista vastusta ja tuntumaa.

Sovelluksia ovat esimerkiksi monofaasisten ja monofaasisten järjestelmien yhteishäiriöt, pinta- ja pinnoitevaikutukset, korroosio rajapinnassa sekä polymeeriseoksien faasirajojen hallinta. Biologiassa solukalvot ja muut biologiset rajapinnat ovat keskeisiä, ja interfasiaalisen tutkimusvalikoiman piirteitä hyödynnetään myös nano- ja kuiturakenteissa sekä elintoimintojen ymmärtämisessä. Tutkimuksessa käytetään mittausmenetelmiä kuten interfacial tension -mittauksia, käyttämällä esimerkiksi tensiometristä tekniikkaa sekä interfaciaalista reologiaa kuvaavia kokeita.