integrointitestejä

Integrointitestejä eli integraatiotestejä on ohjelmistotestauksen taso, jossa useita moduuleja tai komponentteja ajetaan yhdessä ja tarkastellaan niiden välistä yhteistoimintaa. Tavoitteena on varmistaa, että tiedonsiirto, virheenkäsittely ja rajapinnat toimivat odotetulla tavalla sekä että järjestelmän eri osat toimivat yhdessä suunnitellulla tavalla.

Integrointitestien ja yksikkötestien välillä on keskeinen ero: yksikkötestit keskittyvät pienimpiin eriytettyihin toiminnallisuuksiin, integraatiotesteissä testataan moduulien välistä vuorovaikutusta ja rajapintoja. Integrointitestit voivat kattaa sekä sisäisten moduulien että ulkoisten järjestelmien kanssa tapahtuvan yhteistyön.

Yleisimpiä lähestymistapoja ovat useiden moduulien yhteisteminä, ulkoisten palveluiden tai tietokantojen kanssa tapahtuva testaaminen sekä end-to-end-tason osia kattavat testit. Lähestymistapoja voi olla bottom-up, top-down sekä inkrementaalinen (iterative) tai big-bang, riippuen projektin rakenteesta ja tavoitteista.

Automaatio korostuu integraatiotestauksessa: testit integroidaan usein CI/CD-putkistoon, käytetään testidataa, stub- tai mock-palveluita sekä konttiteknologioita riittävän eristämisen varmistamiseksi. Testaaminen voidaan tehdä sekä automatisoiduilla testikehyksillä että harkituin manuaalisin testeinkin.

Haasteita ovat monimutkaiset riippuvuudet, ympäristövaatimukset sekä testien epävarmuus ja flakiness. Hyödyt löytyvät varhaisesta virheiden havaitsemisesta, paremmasta laadusta sekä luotettavammasta järjestelmän toiminnasta tuotantoon siirrettäessä. Integrointitestejä sovelletaan laajasti ohjelmistokehityksessä verkkopalveluissa, liiketoimintajärjestelmissä ja monikerroksisissa sovelluksissa.