insuliinisignalointiin

Insuliinisignalointi on monimutkainen solunsisäinen prosessi, joka säätelee glukoosiaineenvaihduntaa ja muita tärkeitä fysiologisia toimintoja. Se alkaa, kun insuliini-niminen hormoni sitoutuu insuliinireseptoriin solun pinnalla. Tämä sitoutuminen käynnistää reseptorin aktivaation, joka puolestaan johtaa useiden solunsisäisten proteiinien fosforylaatioon ja aktivaatioon.

Keskeinen tekijä tässä signalointireitissä on insuliinireseptorin substraatti (IRS) -proteiinit. Aktivoitunut insuliinireseptori fosforyloi IRS-proteiineja, jotka sitten toimivat alustana muille signaalimolekyyleille. Näitä ovat esimerkiksi fosfoinositidi-3-kinaasi (PI3K) ja sen alasströmin vaikutukset. PI3K aktivoi muun muassa kinaasiaktiivisuudeltaan Akt-proteiinia (tunnetaan myös nimellä PKB).

Akt-proteiinin aktivaatio on ratkaisevaa insuliinin monien vaikutusten välittämisessä. Se edistää glukoosin kuljetusta soluihin lisäämällä glukoosikuljettajaproteiini GLUT4:n siirtymistä solukalvolle, erityisesti lihas- ja rasvasoluissa. Lisäksi Akt vaikuttaa glykogeenisynteesin ja lipogeneesin (rasvojen muodostumisen) edistämiseen sekä proteiinisynteesin ja solunjakautumisen säätelyyn.

Insuliinisignaloinnin häiriöt voivat johtaa erilaisiin aineenvaihduntasairauksiin, merkittävimpänä tyypin 2 diabetes. Tyypin 2 diabeteksessa solut kehittävät resistenssin insuliinin vaikutuksille, jolloin glukoosin otto ja käyttö heikkenevät, johtaen korkeaan verensokeriin. Insuliinisignalointireitin ymmärtäminen onkin keskeistä diabeteksen ja muiden aineenvaihdunnallisten sairauksien diagnosoinnissa ja hoidossa.