instituutiosuhteet

Instituutiosuhteet viittaavat organisaation suhteiden hallintaan ja vuorovaikutukseen muiden instituutioiden kanssa, kuten julkisen vallan, sääntelyviranomaisten, rahoittajien, koulutus- ja tutkimuslaitosten sekä kansainvälisten järjestöjen kanssa. Ne kattavat ne prosessit, joissa organisaatio seuraa ja reagoi säädöksiin, hankkii tukea ja rahoitusta, sekä koordinoi toimintaa muiden toimijoiden kanssa.

Suhteet voivat olla sekä virallisia että epävirallisia ja ne muodostuvat viestinnästä, neuvotteluista, sopimuksista sekä yhteishankkeista. Keskeisiä toimijaryhmiä ovat hallinto- ja sääntelyelimet, valtion ja kunnan virastot, rahoittajat sekä oppilaitokset ja tutkimuslaitokset. Kansainväliset organisaatiot, eurooppalaiset ohjelmat sekä säätiöt voivat myös vaikuttaa suhteisiin.

Toiminnan tavoitteena on varmistaa toiminnan oikeellisuus ja läpinäkyvyys, saada ajantasaista tietoa politiikan ja sääntelyn muutoksista sekä turvata tarvittava rahoitus ja yhteistyömahdollisuudet. Keskeisiä toimintatapoja ovat sidosryhmien analysointi, viestintä- ja kuulemisstrategiat, sääntöjen noudattamisen valvonta sekä sopimusten ja poliittisten sitoumusten hallinta. Riskien hallinta, kriisiviestintä ja raportointi ovat oleellisia osa-alueita.

Instituutiosuhteet ovat keskeisiä sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Julkisen vallan kanssa ne vaikuttavat päätösten toimeenpanoon ja politiikan muokkaukseen, yrityksissä ja järjestöissä ne rakentavat vakaata toimintaympäristöä sekä mahdollistavat rahoituksen ja yhteistyön.