inhalaattoreilla

Inhalaattorit ovat lääkkeitä, joita käytetään hengitettynä keuhkoihin annosteltaen. Lääkkeiden suora annostelu keuhkoihin mahdollistaa nopean vaikutuksen ja vähentää järjestelmän sivuvaikutuksia verrattuna suun kautta otettaviin valmisteisiin. Inhalaattoreita käytetään erityisesti astmassa, obstruktiivisessa keuhkosairaudessa (kuten COPD) sekä muissa keuhko-oireissa.

Tyypiltään yleisimpiä ovat paineistetut annostelijat (pMDI), kuivajauhe-inhalaattorit (DPI) sekä sumuttimet eli nebulisaattorit. pMDI:t vapauttavat lääkkeen sumuutteena ja ne toimivat parhaiten yhdessä spacerin kanssa, mikä helpottaa oikein hengittämistä. DPI:t vapauttavat lääkejauheen, ja niitä käytetään voimakkaan ja nopean sisäänhengityksen kautta; niissä ei ole propelanttia. Nebulisaattorit muuntavat nesteen sumuksi, jota potilas hengittää pitkäkestoisesti; niitä käytetään erityisesti lapsilla tai potilailla, joilla koordinointi on vaikeaa.

Inhalaattorilääkkeet voivat olla nopeavaikutteisia bronkodilataattoreita sekä tulehdusta ehkäiseviä lääkkeitä kuten inhaloitua kortikosteroidia (ICS). Lisäksi käytössä on pitkävaikutteisia beeta-agonisteja (LABA) ja yhdistelmävalmisteita. Hoito räätälöidään sairastuneen tarpeiden mukaan, ja usein yhdistellään sekä lyhyt- että pitkävaikutteisia lääkkeitä.

Käyttö ja tekniikka vaihtelevat laitteen mukaan. PMDI:t vaativat hengityksen ja nappauksen ajoittamisen; DPI:t vaativat voimakkaan ja nopean sisäänhengityksen; nebulisaattorit antavat lääkkeestä sumun, jota hengitetään rauhallisesti. Spacerin käyttö parantaa perillemenoa ja helpottaa oppimista. Lääkkeen tavanomaisia sivuvaikutuksia voivat olla kurkun karheus, yskä tai suun sieni-infektio, erityisesti ICS:n yhteydessä. Lääkkeen käyttöä on syytä seurata terveydenhuollon ammattilaisen kanssa, ja inhalaattorin huolto sekä säännöllinen puhdistus on tärkeää.