infrapunatekniikoilla
Infrapunatekniikoilla viitataan infrapunahavaitsemiseen ja lämpötilan mittaukseen sekä materiaalien karakterisointiin liittyvien menetelmien kokonaisuuteen, joissa käytetään infrapunasäteilyä. Infrapunakaista kattaa noin 700 nanometristä noin 1 millimetriin ulottuvan alueen. Kaikki kohteet säteilevät infrapunaa, ja säteilyn intensiteetti sekä spektri riippuvat niiden lämpötilasta ja emissiviiteetistä. Näitä ominaisuuksia voidaan mitata ja tulkita sekä kokeellisesti että soveltavasti.
Keskeisiä alalajeja ovat infrapunaspektroskopia, infrapunalämpökuvaus (termografia) sekä erilaiset infrapuna- ja multispektrikuvausmenetelmät. IR-spektroskopiassa aineen molekyylirakenteen ja kemiallisen
Käyttökohteita ovat teollisuusvalvonta, rakennusten energiatehokkuuden analysointi, sähkö- ja koneistotarkastukset, lääketieteellinen kuvantaminen sekä taide- ja arkeologinen tutkimus.
Historia ulottuu 1800-luvulle, jolloin William Herschel havaitsi infrapunan. Onnellisammillaan 1900- ja 20th-sadan aikana infrapunatekniikat kehittyivät voimakkaasti