inflectionmuotoja

Inflectionmuotoja ovat sanojen taivutusmuotoja, joiden avulla ilmaistaan kieliopillisia luokkia kuten luvun (yksikkö/monikko), sijamuotoa, aikaa ja moodia sekä persoonaa. Ne syntyvät tyypillisesti lisäämällä päätteitä, mutta niihin voi kuulua myös sisäisiä vokaalivaihteluita sekä satunnaisia epäsäännöllisiä muotoja. Kielissä, joissa inflektio on yleistä, verbeillä, substantiiveilla ja adjektiiveilla on laajat paradigmat; analyyttisemmissä kielissä inflectionmuotojen määrä voi olla pienempi, ja merkitys rakennetaan enemmän sanajärjestyksen ja apusanojen avulla.

Inflectionmuotojen tarkoitus on helpottaa kehtoa ja suhteen ilmaisua lauseessa. Ne mahdollistavat sen, että sanojen roolien ja yhteyksien ymmärtäminen tapahtuu ilman sanan erillistä luokittelua. Paradigmainen tarkastelu auttaa näkemään, miten samaa sanaa voidaan käyttää eri konteksteissa ilman erillistä uutta sanaa.

Esimerkkejä: englannin verbi walk saa inflectionmuotoja kuten walks (3. persoonan yksikkö, preesens), walked (ohittu tai imperfekti) ja walking (partisiippi). Suomen kielen sana talo taivutuu monessa muodossa: nominatiivi yksikkö talo, genetiivi talon, partitiivi taloa, inessiivi talossa, elatiivi talosta, illatiivi taloon, adessiivi talolla, ablatiivi talolta, allatiivi talolle; monikossa vastaavat muodot kuten talot, talojen, taloja ja niin edelleen. Näin muodostuvat inflectionmuotojen tallennetut paradigmamuodot, joita kieliopilliset säännöt ohjaavat.

Inflectionmuotoja koskee laaja kirjo kieliopin ilmiöitä kuten taivutusparadigmat, säännöllisyys ja epäsäännöllisyys sekä mahdollinen konsonantti- tai vokaalivaihtelu. See also: morfologia, taivutus, paradigmat.