inflammatoriset

Inflammatoriset viittaavat tulehdusreaktioihin ja niihin liittyviin biologisiin prosesseihin. Tulehdus on kehon immuunijärjestelmän vaste kudosvaurioihin, infektioihin ja muihin haitallisiin ärsykkeisiin. Se voi olla lyhytkestoinen ja tarkoituksenmukainen tai pitkäkestoinen ja vaurioittava.

Perusmekanismit perustuvat kudosvaurion tai infektion laukaisemaan signaalikierrokseen: verisuonten laajeneminen, kapillaarien läpäisevyys sekä immuunisolujen rekrytoituminen paikalle. Sytokiinit (esim. IL-1, TNF-α) sekä prostaglandiinit ja leukotrieenit välittävät tulehduksen väliaineita ja kipua.

Tulehdus jaetaan akuuttiin ja krooniseen. Akuutti tulehdus on nopea ja lyhytkestoinen, tärkeä osa elimistön puolustusreaktioita. Krooninen tulehdus kestää pidempään ja voi johtaa kudosvaurioihin sekä arpeutumiseen, jolloin prosessi voi olla hiljainen mutta vahingoittava. Osa tulehduksista ratkaistaan, jolloin vaurio poistetaan ja kudos korvataan.

Oireet voivat olla paikallisia tai systeemisiä. Paikallisia merkkejä ovat punoitus, lämpö, turvotus ja kipu; systeeminen vaste voi näkyä kuumeena ja väsymyksenä. Pitkäkestoisessa tulehduksessa oireet voivat olla epäspesifisiä ja vaikeuttaa toimintaa.

Diagnoosi pohjautuu kliinisiin oireisiin sekä laboratoriotesteihin ja kuvantamiseen. Esimerkkejä laboratoriomarkereista ovat C-reaktiivinen proteiini (CRP) ja valkosolujen määrä (ESR). Hoitomahdollisuuksiin kuuluvat anti-inflammatoriset lääkkeet, kuten NSAID-lääkkeet, ja tarvittaessa kortikosteroidit, sekä pitkäaikaiset hoidot autoimmuunisairauksissa (esim. DMARDs, biologiset lääkkeet).

Yleistajuinen näkemys: tulehduksen tavoitteena on poistaa häiritsevä ärsyke, suojella kudosta ja edistää paranemista. Kroonisessa tulehduksessa hoito keskittyy vähentämään vaurioita ja ylläpitämään toimintaa. Inflamatoriset tilat kattavat lukuisia sairauksia, kuten nivelet, suoliston ja keuhkojen tulehduksia, astman sekä ihon ekseemat.