infektiokuormituksiin

Infektiokuormitus tarkoittaa patogeenien määrää, joka pääsee isäntään ja jolla on mahdollisuus aiheuttaa infektion. Se on keskeinen käsite mikrobilääketieteessä, elintarvike- ja vesiturvallisuudessa sekä ympäristön terveysriskien arvioinnissa.

Infektiokuormituksen suuruudella on usein vaikutus infektion todennäköisyyteen ja joskus myös sen vakavuuteen. Monet patogeenit noudattavat dose–response-käyrää, jossa pienemmät annokset voivat aiheuttaa infektion joillakin yksilöillä, mutta todennäköisyys kasvaa annoksen kasvaessa. Infektiivinen annos vaihtelee patogeenin mukaan; yleisesti käytetty mittari on ID50, annos, jolla infektion tartuttaa noin 50 prosenttia altistuneista.

Altistus voi tapahtua monilla reiteillä, kuten nielemällä (suun kautta), hengitysilmaston kautta (inhalaatio) sekä ihon tai limakalvojen kautta. Infektiokuormituksen mittaaminen ja raportointi käyttää usein elävän mikrobin määräytymistä kuvaavia yksiköitä, kuten CFU (colony-forming units) tai PFU (plaque-forming units), sekä genomi-kopioita. Viability-tilaa on tärkeää huomioida, koska kuormitus ei aina vastaa infektiivistä potentaalia.

Dose–response-mallit, kuten eksponentiaalinen tai Beta-Poisson -malli, kuvaavat todennäköisyyttä infektiolle annetusta annoksesta riippuen. Näitä malleja käytetään riskinarvioinneissa elintarvike-, vesi- ja ympäristöturvallisuudessa sekä klinisessä asetelmassa, kun pyritään arvioimaan ja hallitsemaan infektiokuormituksen aiheuttamaa riskiä. Vähentämällä altistusta, puhdistamalla ympäristöä ja neutraloimalla patogeeneja voidaan infektiontosennäköisyyksiä hallita.