indentaatiota

Indentaatiota tarkoittaa tekstin tai koodin rivien aloituskohdan sisennystä, jolla ilmaistaan rakennetta, hierarkiaa ja visuaalista ryhmittelyä. Sillä on sekä typografinen että tekninen ulottuvuus, ja se vaihtelee kontekstin mukaan.

Typografisessa kirjoituksessa ensisijainen sisennys merkitsee uuden kappaleen alkua, jolloin teksti on helpompi lukea. Erilaiset sisennykset voivat esiintyä esimerkiksi bibliografisissa tiedoissa, luetteloissa tai teosten julkaisutyyleissä. Perinteisesti ensimmäisen rivin sisennys on tavallinen tapa osoittaa kappaleen alkua, ja siitä on kehittynyt monenlaisia asettelu- ja muotoilukäytäntöjä.

Koodauksessa sisennystä käytetään blokin rakenteen ilmaisemiseen. Joissakin ohjelmointikielissä, kuten Pythonissa, sisennys on syntaksin osa: väärä tai epäselvä sisennys aiheuttaa virheitä tai muuttaa ohjelman rakennetta. Muille kielille sisennys on ennen kaikkea luettavuuden parantamista. Lisäksi monia dataformaatteja, kuten YAML, luottaa sisennykseen rakenteen määrittämiseksi.

Parhaat käytännöt vaihtelevat projektin ja kielen mukaan. Yleisiä ohjeita ovat kohteiden sisennyksen yhdenmukaisuus ja konsistenssi, valinta tab-merkkiä tai välilyöntejä kiinteästi ja seuraaminen projektin tyylioppaita. Monissa työkaluissa voi määrittää, että tab-painallukset muutetaan haluttuun määrään välilyöntejä.

Historian näkökulmasta sisennys on vanha typografinen keino erottaa rakenteellisesti kappaleet ja osiot ennen monimutkaisempien taittotekniikoiden yleistymistä. Nykyisin indentaatiota pidetään sekä kirjoitustavan että ohjelmoinnin tärkeänä, mutta sen käytäntö riippuu kontekstista ja tavoitteesta.