inaktiivisista

Inaktiivisista on suomalaisessa keskustelussa yleisesti käytetty termi, joka viittaa siihen väestön osaan, joka ei ole mukana aktiivisessa työ- tai koulutustoiminnassa tietyllä ajanjaksolla. Kyse ei ole pelkästään yksilön ominaisuudesta, vaan ryhmän tilasta, jota tarkastellaan esimerkiksi työmarkkina-, koulutus- tai sosiaalipolitiikan kontekstissa. Termi toimii vastakohtana “aktiiviselle” väestölle, jolla tarkoitetaan työmarkkinoilla olevia tai aktiivisesti työtä hakevia.

Inaktiivisista ryhmiä voivat muodostaa esimerkiksi opiskelijat, eläkeläiset, kotiäidit ja -isät sekä pitkäaikaissairaat tai muut henkilöt, jotka eivät tilastojen mukaan kuulu työvoimaan eivätkä ole töissä. Eri tilastot ja tutkimukset määrittelevät inaktiivisuuden tarkemmin: osa on vapaaehtoisesti poissa työmarkkinoilta (esimerkiksi opiskelut), osa ei ole aktiivisesti hakemassa töitä (esimerkiksi osa-aikatyökäytännöistä vakiintuneen poissaolon vuoksi), ja osa voi olla esteellinen työtehtäville terveydentilan vuoksi.

Käytössä inaktiivisista ryhminä korostuu julkaisuissa ja politiikassa tarve ymmärtää ja vähentää pitkäaikaista passiivisuutta sekä tukea osallistumisen esteiden poistamista. Hallinnollisissa tilastoissa tarkoitus on erottaa työmarkkina-aktiviteetti sekä luoda mittareita, joilla seurataan ja arvioidaan toimenpiteiden vaikutuksia.

Kielessä “inaktiivisista” on genetiivinen monikkoilmauksia kuvaava muoto, jota käytetään lauseissa kuten “inaktiivisista ryhmistä kerätyn aineiston analysointi.” See also: aktiivisuus, työvoima, aktiivimallit, sosiaalinen osallistuminen.