implantaattien

Implantaattien ovat kirurgisesti asennettavia laitteita, joiden tarkoitus on korvata puuttuvia kudoksia tai tukea proteeseja. Niitä käytetään laajasti eri lääketieteen aloilla, erityisesti hammaslääketieteessä ja ortopediassa.

Hammasimplantaatti on yleisin muoto: endosseaalinen ruuvi, joka upotetaan leukaluuhun ja toimii kiinnityskohtana kruunulle, sillalle tai kokonaisproteesille. Materiaalina käytetään tavallisesti titaania tai titaaniseoksia; vaihtoehtoisesti on käytössä myös zirconiaa. Prosessi alkaa ennakkointivéistä potilaan arvioinnilla ja kuvantamisella. Leikkaus suoritetaan yleensä paikallis- tai yleisanestesiassa, ja potilas toipuu osseointegroitumisen eli luun välille tapahtuvan kiinnittymisen kautta, mikä voi kestää useita viikkoja tai kuukausia. Tämän jälkeen asennetaan abutmentti ja lopullinen hammasproteesio. Hyväksytyt tulokset vaihtelevat yksilöllisesti, mutta hammasimplantaattien pitkäaikaiset kokemukset ovat yleisesti myönteisiä; säännöllinen suuhygienia ja seurantakäynnit ovat olennaisia.

Ortopediset implantaattit voivat olla tuki- ja liikuntaelinten sisäisiä laitteita, kuten levyjä, pultteja ja tikkejä luiden murtumien vakauttamiseen, tai kokonaisia nivelimplantaattia, kuten lonkka- tai polvinivelen korjauksia. Niiden tarkoitus on palauttaa tukeminen ja liikkuvuus. Hyvät tulokset ovat yleisiä, mutta komplikaatioita voi esiintyä, kuten infektio, implantin epäonnistuminen tai luun reaktiot implanttiin.

Turvallisuus ja reglementointi ohjaavat implanttien käyttöä. Potilaille tarjotaan yksilöllinen arviointi, riskien ja hyötyjen punninta sekä informoitu suostumus. Pitkäaikaisessa hoidossa korostuvat säännölliset tarkastukset, mahdolliset huoltotyöt ja terveelliset elämäntavat.

---