impersonalisoituminen

Impersonalisoituminen on kielitieteellinen ilmiö, jossa lause tai teksti rakennetaan impersonaliksi siten, että tekijä eli agenteiksi katsottava osapuoli jää mainitsematta tai sitä pidetään yleisenä. Tällöin väite tai tapahtuma esitetään ilman nimenomaista tekijää, jolloin ilmaisusta tulee passiivisen tai yleisesti suuntautuneen kuviomuodon suuntaan.

Käytännössä impersonalisoituminen ilmenee useilla tavoilla. Yleisimmät ovat passiivin tai impersonalin rakenteen laajentuminen (esimerkiksi “Tiedot julkaistiin” tai “Tiedot on julkaistu”) sekä verbit, joiden subjekti on neutraali tai yleispäinen. Myös nominaalisointi ja yleissubjektien käyttö (esim. “ihmisten mukaan”, “tämän mukaan”) voivat lisätä impersonalisuutta. Näin lauseista tulee vähemmän yksilöityjä ja enemmän yleispätevää uutettavaa tai ohjeistavaa kieltä.

Käyttökonteksteja, joissa impersonalisoituminen on yleistä, ovat muun muassa journalistinen kieli, virallinen viestintä, oikeudellinen ja hallinnollinen kielenkäyttö sekä markkinointi. Motieveja ovat neutraaliuden ja tasapuolisuuden tavoittelu, vastuun siirtäminen pois sekä turvallinen tai välttelyn kautta vähentynyt konfliktin mahdollisuus. Toisaalta ilmiö voi heikentää vastuunjaon selkeyttä ja läpinäkyvyyttä sekä vaikeuttaa päätösten jälkikäteen kohdentamista.

Tutkimuksessa impersonalisoituminen nähtävyyskontekstina voivat viestintäkäytännön muutokset ja kielelliset valinnat heijastella vallan, vastuullisuuden ja yleisön vastaanottoa. Esimerkkeinä: henkilökohtaisen kirjoittamisen asemesta voidaan käyttää “ohjelma valittiin” tietynlaista neutraalia vaikutelmaa, ja “käyttäjät raportoivat” voi muuttua “ongelma raportoitiin” -rakenteeksi.