impedansiorajoitusten

Impedansiorajoitukset ovat sähkö- ja mittausjärjestelmissä asetettuja vaatimuksia, jotka määrittävät, millä impedanssitasolla järjestelmän osat toimivat yhteensopivasti. Rajoitukset koskevat sekä lähde- ja kuormitusimpedanssia että liitäntöjen kokonaisimpedanssia, ja niiden tarkoituksena on minimoida signaalin heijastukset, parantaa tehon siirtoa sekä varmistaa mittauksiin ja päätelaitteisiin liittyvä tarkkuus ja turvallisuus.

Erityisesti RF- ja mikroaaltoviestinnässä käytetään standardoituja impedansseja, kuten 50 ohmia tai 75 ohmia, ja liitettävien kaapelien sekä adapterien on noudatettava näitä arvoja. Audio- ja instrumentaatiosovelluksissa impedanssikytkennät määrittävät usein kohde- tai sisääntulo-impedanssin, mikä vaikuttaa signaalin vahvistukseen, taajuusvasteeseen ja liitäntöjen yhteensopivuuteen. Myös lääketieteellisissä ja teollisuusmittausjärjestelmissä impedanssivaatimukset vaikuttavat mittausvirheen ja turvallisuusarvioiden kautta.

Rajoitusten toteuttamiseen käytetään impedanssimatching-verkkoja, pääte- ja mittausverkkoja sekä terminaattoreita, joilla varmistetaan oikea impedanssi kytkennän molemmin puolin. Kun laitteiden impedanssit eivät täsmää, käytetään impedanssimatchauksen ratkaisuja ja tarvittaessa lisäyksiä sekä suunnitellaan liitännät niin, että impedanssi pysyy hallinnassa.

Mittaamisessa impedansiorajoituksia arvioidaan vektoriaanalyysillä (vector network analyzer), TDR-mittauksin sekä standardien mukaisilla testauksilla. Yhteensopivuus ja signaalin laatu riippuvat siitä, että impedanssivaatimukset ovat selkeästi määriteltyjä ja oikein toteutettuja.