imitaatiokäyttäytyminen

Imitaatiokäyttäytyminen, eli jäljittelykäyttäytyminen, viittaa toimintaan, jossa yksilö matkii tai toisintaa toisen yksilön havaitsemia tekoja, ilmeitä tai ääniä. Tämä käyttäytymismuoto on yleinen monilla eläinlajeilla, erityisesti kädellisillä, mutta sitä esiintyy myös ihmisillä, erityisesti lapsilla. Imitaatiokäyttäytyminen on tärkeä oppimismekanismi, jonka avulla yksilöt voivat hankkia uusia taitoja, sosiaalisia normeja ja tietoa ympäristöstään.

Imitaatiota voidaan jakaa kahteen päätyyppiin: tarkka kopiointi ja sosiaalinen oppiminen. Tarkassa kopioinnissa yksilö matkii toisen toimintaa hyvin täsmällisesti, mukaan lukien sen, miten tehtävä suoritetaan. Sosiaalisessa oppimisessa jäljittely voi olla vapaampaa, ja yksilö saattaa oppia tavoitteen tai lopputuloksen sen sijaan, että se kopioisi tarkasti kaikki välivaiheet.

Imitaatiokäyttäytyminen on keskeistä kulttuurin siirtymisessä sukupolvelta toiselle. Esimerkiksi ihmisten monimutkaiset sosiaaliset rituaalit, työkalujen käyttö ja kieli opitaan usein jäljittelyn kautta. Eläinkunnassa imitaatio auttaa esimerkiksi ravinnonhankintataitojen, petojen välttämisen tai sosiaalisten hierarkioiden omaksumisessa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että imitaatiokyky liittyy usein tiettyjen hermostollisten rakenteiden, kuten peilisolujen, toimintaan aivoissa.