imeväiskuolleisuutta

Imeväiskuolleisuus tarkoittaa alle 1 vuoden ikäisten kuolemien määrää suhteessa elävänä syntyneisiin. Yleensä indikaattori esitetään kuolemien lukuna per 1 000 elävänä syntyneitä. Indikaattorin tarkempi jaottelu voi sisältää neonataalikuolleisuuden (0–27 päivää) sekä postneonataalikuolleisuuden (28 päivää–11 kuukautta).

Mittaaminen perustuu kansallisiin rekistereihin ja kuolintilastoihin. Tilastot voivat kuitenkin erota maittain esimerkiksi rekisteröintikattavuuden, raportointikäytäntöjen ja laadun vuoksi, mikä vaikuttaa kansainvälisiin vertailuihin. Imeväiskuolleisuus toimii usein terveydenhuollon saavutusten ja yhteiskunnallisten olosuhteiden mittarina.

Maailmanlaajuisesti imeväiskuolleisuus on vähentynyt merkittävästi viime vuosikymmeninä, mikä heijastaa parantunutta äiti- ja vastasyntyneiden terveydenhuoltoa, rokotuksia, hygieniaa ja ravitsemusta. Silti erot maiden välillä ovat suuret: alhaisen tulotason maissa kuolleisuus on yleisesti korkeampi kuin kehittyneissä maissa, ja sisäiset rakenteelliset epätasa-arvot vaikuttavat suurina osina maakohtaisiin lukuihin.

Keskeisiä syitä imeväiskuolleisuudelle ovat ennenaikaisuus ja synnytysaiheutetut komplikaatiot, hengitysvaikeudet, infektiot sekä synnytyksen aikaiset ja varhaisen elämän terveyshuollon puutteet. Ennaltaehkäisy ja hoito painottuvat äitien terveyden edistämiseen, turvalliseen synnytykseen, vastasyntyneiden hoitoon sekä rokotuksiin ja ravitsemukseen.

Imeväiskuolleisuus toimii tärkeänä terveyden ja kehityksen indikaattorina, joka kuvaa sekä terveydenhuollon saavutuksia että eriarvoisuuksia yhteiskunnassa.