ilmenevyyttä

Ilmenevyys on suomen kielessä abstrakti sana, joka kuvaa asian ilmenemisen tai ilmeisyyden laatua. Se viittaa siihen, kuinka selvästi jokin havaitaan, ymmärretään tai ilmenee viestinnässä, taiteessa tai ajattelussa. Ilmenevyydellä voidaan tarkoittaa sekä havaittavuutta että ymmärryksen helppoutta: väite voi olla ilmenevä, jolloin sen ydin on helposti havaittavissa, tai vähemmän ilmenevä, jolloin sen merkitys vaatii lisäperustelevaa pohdintaa.

Etimologia: sana on johdettu verbistä ilmestyä, jolla on merkitys “tulla ilmi, ilmetä”. Tästä muodostuva ilmenevyys viittaa tämän ilmenemisen laatuun. Kielessä käytetään ilmenevyys- ja ilmenevyyssanoja, ja sitä voidaan tarkastella esimerkiksi lauseessa, jossa viitataan tekstin ilmenevyydentason parantamiseen.

Käyttökonteokset: filosofiassa ja retoriikassa ilmenevyys kuvaa sitä, kuinka ilmeinen tai vakuuttava väite koetaan. Estetiikassa se voi liittyä tunteen tai ilmaisun selkeyteen; linguistiikassa se voi koskea sitä, miten helposti keskustelun tai tekstin viesti ymmärretään vastaanottajan kannalta.

Erotus muihin käsitteisiin: ilmenevyys eroaa visibiliteetistä siinä, että se painottaa ymmärrettävyyden ja ilmentymisen ilmeisyyttä eikä pelkästään fyysistä havaittavuutta.

Rajoitteet: ilmenevyyden arviointi on usein subjektiivista ja kontekstisidonnaista, riippuen kuulijan tai lukijan taustasta sekä kulttuurisista normeista.