ilmapurkauksiin

Ilmapurkauksiin viittaa ilmakehän sähköisesti varautuneiden pilvien välisiin tai pilven ja maan välisiin purkausilmiöihin. Ilmiö tunnetaan yleisesti nimellä salama, ja se syntyy, kun pilvissä muodostuu erittäin suuria sähköisiä potentiaaleja. Näiden potentiaalien tasapainottamiseksi syntyy purkaus, joka voi olla joko positiivinen tai negatiivinen, riippuen varauksen tyypistä.

Salaman syntyminen alkaa, kun pilvessä olevat jääkiteet ja vesipisarat törmäävät toisiinsa, mikä johtaa sähkövarauksen siirtymiseen. Negatiiviset varaukset kerääntyvät pilven alareunaan, kun taas positiiviset varaukset jäävät yläosaan. Kun potentiaaliero kasvaa riittävän suureksi, syntyy purkaus, joka voi ulottua pilvestä maahan tai toiseen pilveen. Maahan osuva salama on yleisin ilmiö, mutta myös pilven sisäiset purkaukset ovat yleisiä.

Salaman vaikutukset voivat olla tuhoisia. Se voi aiheuttaa tulipaloja, vaurioittaa sähköjärjestelmiä ja olla vaarallista eläimille ja ihmisille. Salaman nopeus on noin 300 000 kilometriä sekunnissa, ja sen lämpötila voi nousta jopa 30 000 asteeseen. Salaman havaitsemiseksi ja tutkimiseksi käytetään muun muassa salamansalamaa ja sähkömagneettisia mittalaitteita.

Ilmapurkauksia esiintyy kaikkialla maailmassa, mutta niiden taajuus vaihtelee alueittain. Trooppiset alueet ja merialueet ovat salaman yleisiä, kun taas kylmät alueet ovat harvinaisempia ilmiöitä. Salaman syntymisen ehkäiseminen on vaikeaa, mutta sen vaikutusten vähentämiseksi käytetään muun muassa salamanohjausmiekkoja ja maadoituksia.