ilmanlaatutilanteen

Ilmanlaatutilanteen käsite kuvaa nykyistä ilman laatua tietyllä alueella ja ajanjaksolla. Se ottaa huomioon ilman epäpuhtauksien pitoisuudet sekä niiden vaihtelun ajassa ja tilassa. Tilanteeseen vaikuttavat sekä ulkoiset tekijät, kuten liikenne, teollisuus, energiantuotanto ja sääolosuhteet, että sisätilojen ilmanlaatuun vaikuttavat tekijät, kuten tilojen ilmanvaihto, kosteus ja mahdolliset home- tai VOC-rasitteet.

Yleisimmät ilmanlaatuun liittyvät epäpuhtaudet ovat pienhiukkaset (PM2.5 ja PM10), typenoksidit (NOx, erityisesti NO2), otsoni (O3), hiilimonoksidi (CO) sekä pienet rikkivedyt ja muut yhdisteet. Sisäilman laadussa painottuvat usein hiilidioksidi, VOC-yhdisteet sekä homeen itiöt, erityisesti huonosti tuuletetuissa tiloissa. Mittaukset ja raportointi perustuvat sekä paikallisiin mittausasemiin että laajoihin verkostoihin, joiden kautta kerätään tietoa pitoisuuksista, ajankohdista ja alueellisista trendeistä.

Mittaus- ja tiedonvälitysjärjestelmät keräävät dataa kansallisilta ja kansainvälisiltä tahoilta, kuten ympäristö- ja meteorologiayksiköiltä sekä EU:n ja WHO:n ohjearvoista. Reaaliaikainen tai lähes reaaliaikainen tieto julkaistaan avoimesti, ja sitä käytetään terveys- ja ympäristöriskien arviointiin sekä varoitus- ja sopeutustoimien suunnitteluun.

Vaikutukset riippuvat pitoisuuksista, kestosta ja yksilön herkkyydestä. Lyhytaikainen altistuminen voi aiheuttaa hengitystie-ärsytystä tai hengitysvaikeuksia erityisesti lapsilla ja iäkkäillä sekä ihmisillä, joilla on keuhko- tai sydänsairauksia. Pitkäaikainen korkea altistuminen on liitettyihin hengitys- ja sydän- sekä altistusherkkyysongelmiin. Ilmanlaatutilanteiden hallinta keskittyy päästöjen vähentämiseen sekä tehokkaaseen ilmanvaihtoon ja tiedottamiseen.