ilmanlaatuindeksin

Ilmanlaatuindeksin käsite Suomessa viittaa yhteen mittariin, joka tiivistää useiden ilmanlaadun pilaantuvien aineiden pitoisuudet yhteen arvoon tai luokkaan. Tavoitteena on antaa nopeasti ymmärrettävä kuva nykyilman laadusta ja siihen liittyvistä terveysriskistä.

Indeksi pohjautuu tyypillisesti tärkeimpiin pilaantuviiin aineisiin, kuten PM2,5, PM10, otsoni (O3), typen dioksidi (NO2), rikkidioksidi (SO2) sekä hiilimonoksidi (CO). Joissain järjestelmissä huomioidaan myös muut tekijät. Pitoisuudet saadaan pysyvästi ilmanlaatumittausasemilta, ja puutteita täydennetään mallinnuksella sekä lyhyen aikavälin ennusteella.

Ilmanlaatuindeksin tiedot julkistetaan sekä reaaliaikaisina arvoina että päivittäisinä tilannekuvina verkkopalveluissa ja sovelluksissa. Indeksi voi esiintyä sekä numeerisena arvoina että väreihin perustuvana luokituksena, ja alueittain raja-arvot voivat hieman poiketa toisistaan riippuen mittauskohteesta ja hallinnollisesta alueesta.

Indeksi on tarkoitettu yleiseksi ohjenuoraksi eikä se mittaa yksittäisen henkilön tarkkaa altistumista. Paikallinen ilmanlaatu voi poiketa indeksin antamasta kokonaisarvosta esimerkiksi sisätiloissa, liikenteessä tai lähiympäristössä.

Ilmanlaatuindeksin käsite sai alkunsa Yhdysvalloissa ja on sittemmin levinnyt kansainvälisesti. Suomessa indeksi tukee sekä ympäristönsuojelun ja kansanterveyden tavoitteita että tiedonvälitystä arjen päätöksenteon tueksi.