ilmanhallinnassa

Ilmanhallinnassa on suomalainen termi, jolla viitataan tilojen ilman laadun ja ilmanvaihdon aktiiviseen hallintaan. Se kattaa sekä ilmanvaihdon toiminnan että sisäilman laadun ylläpitämisen energiatehokkuuden ohella. Termiä käytetään erityisesti rakennusten rakennus- ja kiinteistötekniikassa sekä sisäilman laadun ohjauksessa.

Etymologia ja käyttökonteksti. Sana muodostuu sanoista ilma (air) ja hallinta (control/management) sekä suffiksista -ssa, joka ilmaisee tilaa tai olotilaa. Ilmanhallinta viittaa sekä suunnitteluun että operatiiviseen toimintaan: miten ilmanvirta ja kosteus, lämpötila sekä epätoivottavat epäpuhtaudet pidetään asetettujen raja-arvojen sisäpuolella. Käytännössä se tarkoittaa järjestelmien, mittausten ja säädön kokonaisuutta.

Keskeiset osa-alueet. Ilmanhallinnassa keskeisiä ovat ilmanvaihtojärjestelmät (tulo- ja poistoilma), ilmanlaadun mittaaminen (CO2, kosteus, epäpuhtaudet), ilmanohjaus ja säädöt (puoliautomaattiset tai älykkäät ohjausjärjestelmät), sekä ilmanpuhdistus ja suodatus. Tavoitteena on ylläpitää terveellinen ja mukava sisäilma, samalla minimoiden energiahukkat ja tilojen kuivuminen tai ylikuumeneminen. Teknologiaan kuuluu sekä perinteiset ilmanvaihtokoneet että kehittyneet sensoriverkostot ja automaatiojärjestelmät.

Sovellukset ja sääntely. Ilmanhallintaa sovelletaan kouluissa, toimistoissa, sairaaloissa, teollisuudessa ja asuinkiinteistöissä. Sen toteuttamista ohjaavat kansainväliset ja kansalliset standardit sekä rakennusmääräykset, joissa korostuvat sisäilman laatu, energiatehokkuus ja käyttäjien hyvinvointi. Haasteina ovat energiasäästöt, taloudellisuus sekä ilmastonmuutoksen vaikutukset ilmanlaatuun ja kosteuteen.