ilmaisutapamuotoja

Ilmaisutapamuotoja ovat kielessä ne tavat, joilla merkitys rakentuu sanan lisäksi. Ne kattavat sekä kieliopilliset muodot että kielelliset ja viestinnälliset keinot, joiden avulla puhujan sävy, asenne ja tarkoitus välittyvät. Ilmaisutapamuotoja tarkastellaan usein kielten oppimisessa, kieliasiantuntemuksessa ja tekstianalyysissä.

Ne voidaan jakaa useisiin pääkategorioihin. Kieltiopilliset muodot sisältävät interrogatiiviset lauseet kuten „Onko tämä totta?“ sekä imperatiiviset lauseet kuten „Sulje ovi!“, sekä modaaliset ilmaukset kuten „se voi olla totta“. Pragmaatillisissa ja tyylillisissä keinoissa huomioidaan kohteliaisuuden ilmaisut kuten „voisitko“, sekä epävarmuuden ilmaisut kuten „ehkä“. Retoriset ja kuvalliset keinot kattavat metaforat, ironian sekä liioittelun. Puheen ilmaisut voivat olla suoraa tai epäsuoraa puhetta, esimerkiksi „Hän sanoi: ‚Tämä on tärkeää.‘“ ja „Hän sanoi, että tämä on tärkeää.“

Ilmaisutapamuotoja tutkitaan erityisesti kielipedagogiikassa, kirjoittamisen ja lukemisen opetuksessa sekä puhe- ja tekstianalyysissä. Tavoitteena on ymmärtää, miten valinnat vaikuttavat viestin selkeyteen, vaikuttavuuteen ja vuorovaikutukseen sekä miten oppilaita voidaan opastaa käyttämään tarkoituksenmukaisia ilmaisutapoja eri tilanteissa. Kansainvälisessä linguistiikassa ilmaisutapamuotoja tarkastellaan usein monikielisellä perspektiivillä ja kulttuurisidonnaisesti, sillä eri kielillä on erilaisia painotusalueita puheen sävyssä ja kohteliaisuuden merkityksessä.