ilmailulainsäädäntöä

Ilmailulainsäädäntö on ilmailutoimintaan sovellettavien lakien, asetusten ja määräysten kokonaisuus Suomessa. Se koostuu sekä kansallisesta lainsäädännöstä että Euroopan unionin sekä kansainvälisen ilmailusäädännön vaatimuksista, joita Suomi sitoutuu noudattamaan. Tavoitteena on lentoturvallisuus, ilmaliikenteen sujuvuus, ympäristövaikutusten hallinta sekä vastuullinen ja läpinäkyvä toiminta ilmailualalla.

Keskeiset osa-alueet kattavat muun muassa lentokoneiden hyväksyntä ja tekninen vaatimustenmukaisuus, miehistön pätevyys ja lupamenettelyt, rekisteröinti, operatiiviset säännöt, lennonjohtopalvelut ja ilmaliikenteen hallinta sekä huolto ja kunnossapito. Lisäksi säädetään turvallisuudesta, turvallisuuslainsäädännöstä sekä valvonnasta ja rikkomusten käsittelystä. Dronelennot ja muut miehittämättömät ilma-alukset ovat viime vuosina lisääntyneen sääntelyn kohteena, ja EU-säädökset ohjaavat kansallista lainsäädäntöä myös tässä osa-alueessa.

Säätelyn keskeiset toimijat ovat Traficom, Suomen liikenne- ja viestintävirasto, joka vastaa ilmailulainsäädännönnoudattamisen valvonnasta sekä käytännön toimeenpanosta, sekä Euroopan unionin ilmailuviranomainen EASA, jonka säädökset saavutetaan kansallisella tasolla. Kansallinen lainsäädäntö, kuten ilmailulaki ja siihen liittyvät asetukset, implementoi EU-direktiivejä ja -asetuksia, joita sovelletaan koko ilmailualalla Suomessa.

Ilmailulainsäädäntö kehittyy jatkuvasti EU:n ja kansainvälisen yhteistyön myötä, mikä heijastuu uusina säädöksinä, standardeina ja menettelyinä, joiden tavoitteena on turvallisuuden ja luotettavuuden säilyminen nopeasti muuttuvassa ilmailukentässä.