ikänäköisyys

Ikänäköisyys, tunnettu myös nimellä *hyperopia* tai *pitkänäköisyys*, on silmän refraktiohäiriö, jossa valon säteet keskittyvät silmän takaosaan, eikä netin takana, kuten terveellä silmällä. Tämä johtaa siihen, että lähietäisyydellä olevat esineet näkyvät epäselvinä, vaikka kaukaiset esineet voivat olla selkeitä. Ikänäköisyys on yleinen näkövika, joka voi ilmetä jo lapsuudessa tai kehittyä myöhemmin elämässä, usein iän myötä.

Ikänäköisyyden syynä on silmän liian lyhyt etu-akseli tai linssin riittämätön taitekyky. Silmän linssi ei pysty tarpeeksi taivuttamaan valoa, jotta se saadaan keskittymään verkkokalvolle. Oireita ovat vaikeus lukea pieniä tekstejä, silmien väsymys ja päänsärkyä, erityisesti pitkän lukemisen tai työn jälkeen. Joillakin ikänäköisillä voi myös esiintyä kaksinkertaisuutta tai vaikeuksia keskittyä.

Ikänäköisyyden diagnosointi tapahtuu silmälääkärin silmätarkastuksessa, jossa mitataan silmän refraktio ja arvioidaan näköterävyys. Hoitona käytetään yleensä korjaavia lasit tai piilolinssit, jotka taivuttavat valonsäteet siten, että ne keskittyvät verkkokalvolle. Lapsilla ja nuorilla ikänäköisyys voi joskus korjaantua itsestään, kun silmä kasvaa. Vanhemmilla ikänäköisyys voi pahentua ajan myötä, jolloin korjausvoimat voivat tarvita säännöllistä päivitystä.

Ikänäköisyys ei yleensä aiheuta vakavia näkövikoja, mutta se voi vaikeuttaa arkielämän tehtäviä, kuten lukemista tai työtä läheisellä etäisyydellä. Säännölliset silmätarkastukset ja korjaavien linssien käyttö auttavat ylläpitämään hyvää näköterävyyttä ja estävät lisäongelmia. Jos ikänäköisyys yhdistyy muihin silmäsairauksiin, kuten kaihiin tai glaukoomaan, voi tarvita lisähoitoa.