ihmisoikeusajattelu

Ihmisoikeusajattelu viittaa käsitykseen ja filosofiaan, joka korostaa yksilöiden luontaisia ja universaaleja oikeuksia. Nämä oikeudet katsotaan kuuluvan kaikille ihmisille syntyperästä, kansalaisuudesta, asuinpaikasta, sukupuolesta, etnisyydestä, uskonnosta, kielestä tai muusta asemasta riippumatta. Ihmisoikeusajattelu juontaa juurensa historian eri kulttuureihin ja ajatteluperinteisiin, mutta sai modernin muotonsa erityisesti valistuksen aikana ja toisen maailmansodan jälkeen.

Keskeisiä ihmisoikeusajattelun periaatteita ovat ihmisarvon loukkaamattomuus, tasa-arvo ja syrjimättömyys. Ajattelu kattaa laajan kirjon oikeuksia, jotka voidaan jakaa karkeasti kansalaisoikeuksiin ja poliittisiin oikeuksiin (kuten oikeus elämään, vapauteen, turvallisuuteen, sananvapauteen ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin) sekä taloudellisiin, sosiaalisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin (kuten oikeus työhön, koulutukseen ja terveydenhuoltoon).

Kansainvälisesti ihmisoikeusajattelun keskeisin ilmentymä on Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus vuodelta 1948. Julistus toimii perustana lukuisille kansainvälisille sopimuksille ja kansallisille lainsäädännöille, jotka pyrkivät suojelemaan ja edistämään ihmisoikeuksia maailmanlaajuisesti. Ihmisoikeusajattelun kehitys on jatkuvaa, ja siihen liittyy jatkuva pyrkimys tunnistaa ja suojella uusia oikeuksia sekä varmistaa olemassa olevien oikeuksien toteutuminen kaikille.