häiriöaineiden

Häiriöaineet ovat aineita, jotka voivat häiritä elimistön normaalia toimintaa tai ympäristön tasapainoa. Termiä käytetään erityisesti toksikologiassa, ympäristötieteissä ja riskinarvioinnissa kuvaamaan kemiallisia, biologisia tai fysikaalisia tekijöitä, jotka voivat aiheuttaa haittoja altistumisessa. Altistuminen tapahtuu tavallisesti ilman, veden ja ravinnon välityksellä sekä työ- tai asuinympäristön lähteiden kautta.

Vaikutusmekanismeja ovat muun muassa endokriinisen säätelyn häiriintyminen (endokriiniset häiriötekijät), hermoston toiminnan muutokset sekä solutasolla tapahtuvat vaikutukset, kuten entsyymien estyminen tai DNA-vauriot. Häiriöaineet voivat sitoutua reseptoreihin, muuttaa signaalireittejä tai aiheuttaa oksidatiivista stressiä.

Esimerkkejä ovat raskasmetallit kuten lyijy ja kadmium; orgaaniset torjunta-aineet sekä niiden jäämät kuten dioksiinit ja PCB:t; sekä kemikaalit kuten BPA ja ftalaatit. Ympäristö- ja terveysvaikutukset voivat ilmetä hormonaalisina häiriöinä, lisääntymis- ja kehityshäiriöinä sekä neurokognitiivisina ja immuunijärjestelmän muutoksina.

Riskinarvioinnissa huomioidaan annos, altistumisen kesto sekä herkkyysryhmät sekä mahdolliset kumulatiiviset ja sekoittuvat vaikutukset. Tutkimus kehittää mittausmenetelmiä ja ohjeita altistumisen vähentämiseksi sekä suojaavien toimintatapojen suunnittelua.

Sääntelyssä sekä EU:ssa että Suomessa keskitytään kemikaalien riskinarviointiin, rajoituksiin ja turvallisuusstandardien noudattamiseen. Esimerkkejä ovat REACH-asetus sekä kansalliset ohjeistukset ja valvonta- sekä seurantahankkeet.