Vaikutusmekanismeja

Vaikutusmekanismeilla tarkoitetaan sitä biologista ja kemiallista prosessia, jonka kautta lääkeaine tai muu aine saa aikaan elimistössä sen aikoman vaikutuksen. Kyseessä on farmakodynamiikan kysymys: mitä solutasolla tapahtuu, kun aine sitoutuu kohdemolekyyliin tai vaikuttaa signaalireitteihin.

Tärkeimmät kohdemallit ovat reseptorit (agonistit ja antagonistit, sekä inversagonistit), entsyymit, ionkanavat ja kuljetinproteiinit sekä solunsisäiset signaalit. MOA voi olla suoraan kohdemolekyyliin tapahtuva vuorovaikutus tai epäsuora, kuten prodrugien aktivoituminen tai monien signaalireittien muutos.

Esimerkkejä: antikoagulantit, jotka estävät trombin toimintaa; aspiriini estää COX-entsyymiä; protonipumpun estäjät estävät H+/K+-ATPaasia mahalaukussa; selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI-lääkkeet) lisäävät serotoniinin määrää synapseissä.

MOA on osa farmakodynamiikkaa ja liittyy sekä annos-vaikutus-käyriin että turvallisuusprofiiliin. Se voi olla yksittäinen tai monikohteinen, jolloin useat kohteet ja reitit vaikuttavat yhdessä. Ymmärrys MOA:sta auttaa ennakoimaan vasteita, aikaisia ja yksilöllisiä eroja sekä mahdollisia yhteisvaikutuksia.

Tutkimuksessa MOA selvitetään erilaisilla menetelmillä: in vitro sitoutumiskokeilla, toiminnallisilla testeillä, rakennetutkimuksilla sekä eläin- ja kliinisillä tutkimuksilla. Farmakogenomiset tekijät voivat muuttaa MOA:ta tai sen vaikutusta yksilöllisesti.