hyväntekeväisyydessä

Hyväntekeväisyydessä on yleistermi, joka kuvaa toimintaa, jonka tarkoituksena on lievittää hätää, auttaa heikommassa asemassa olevia ja edistää yhteiskunnan hyvinvointia. Se kattaa sekä yksilölliset rahalahjoitukset ja tavara-avun että vapaaehtoistyön sekä järjestäytyneet toimijat kuten yhdistykset ja säätiöt. Toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen, luottamukseen ja vastavuoroisuuteen: lahjoittajat antavat resurssinsa, ja vastaanottajat sekä yhteiskunta hyötyvät.

Historiallisesti hyväntekeväisyys on ollut läsnä lukemattomissa kulttuureissa; Suomessa sen kehitys on sidoksissa kirkolliseen avustustoimintaan, kansalaisyhteiskunnan organisaatioihin sekä valtion laajempaan hyvinvointijärjestelmään. Modernilla aikakaudella hyväntekeväisyys täydentää julkista sosiaalipolitiikkaa sekä tukee erityishankkeita kulttuurin, tieteen ja terveydenhuollon aloilla. Organisaatiot, säätiöt ja yhdistykset kanavoivat lahjoituksia, rahallisia tukia ja vapaaehtoistyötä erilaisiin hankkeisiin.

Vaikutuksia arvioidaan läpinäkyvyyden, vastuullisuuden ja vaikuttavuuden kautta. Kritiikki kohdistuu usein siihen, miten varat kohdennetaan ja millaisia mittareita käytetään tulosten osoittamiseen sekä siihen, että toiminnan riippuvuus lahjoituksista voi vaikuttaa vakauteen. Lainsäädäntö ja sääntely ohjaavat rekisteröintiä, keräystoimintaa ja raportointia turvallisen ja eettisen hyväntekeväisyyden varmistamiseksi.