hybridisaatiossa

Hybridisaatio on ilmiö, jossa kaksi tai useampi perimällinen tai kemiallinen kokonaisuus yhdistyy uudeksi kokonaisuudeksi. Sillä viitataan sekä biologisiin että kemiallisiin prosesseihin sekä näihin liittyviin tutkimusmenetelmiin. Suomessa termiä käytetään laajasti kuvaamaan erilaisia yhdisteiden tai ominaisuuksien yhdistymisiä, joissa syntyy uusia ominaisuuksia tai rakenteita.

Biologinen hybridisaatio tarkoittaa lajien tai populaatioiden välistä risteytymistä. Syntyvä jälkeläinen on hybridi, joka voi ilmentää yhdistelmän vanhempien perintötekijöitä. Hybridisaatio voi johtaa erilaisiin lopputuloksiin: joissakin tapauksissa hybridit ovat heikompia tai steriilejä, toisissa niillä on sopeutumiskykyä, jolloin ne voivat muodostaa hybridisaatiossa uusia geneettisiä ja ekologisia yhdistelmiä. Hybridisaatio on tärkeä mekanismi geneettisessä vaihtelussa, sopeutumisessa ja lajien evoluutiossa.

DNA- ja RNA-hybridisaatio viittaavat nukleiinihappojen komplementaaristen jaksojen liimaantumiseen. Tätä periaatetta käytetään laboratoriossa esimerkiksi geenien tunnistuksessa, kloonauksessa ja geneettisessä analyysissä sekä fyysisessä lokalisoimisessa.

Kemiassa atomiorbitaalien hybridisaatio kuvaa elektronien jakautumista uusiksi hybridiorbitaaliksi (esim. sp3-, sp2-, sp-). Tämä selittää molekyylien geometrian ja kemialliset sidokset, kuten tetraedrisen muodon tai kaksin- ja kolmiulotteiset rakenteet.

Hybridi-ilmiöt ovat keskeisiä sekä biologisessa tutkimuksessa että sovelluksissa, kuten kasvi- ja eläinjalostuksessa, molekyylibiologiassa ja materiaalitieteessä. Hybridi-termiä käytetään eri yhteyksissä kuvaamaan sekä geneettisiä että kemiallisia yhdistymiä, joissa syntyy uudenlaista rakennetta tai toimintaa.