liimaantumiseen

Liimaantuminen on suomenkielinen termi, joka kuvaa prosessia tai tilaa, jossa kaksi tai useampi osa kiinnittyvät toisiinsa. Sana juontuu liima-juuresta sekä verbistä liimaantua, joka tarkoittaa kiinnittymistä, tarttumista tai kiinnittymistä toisiinsa. Muodostuman perusmerkitys on sekä fyysinen että nonverbaali kiinnittyminen, ja illatiivin muoto liimaantumiseen viittaa usein suuntaan kohti kiinnittymistä tai kiinnittyvän tilan syntyä.

Etymologisesti liimaantuminen perustuu liima-nimeen, jonka merkitys gluiden tai tarttuvan aineen tuottamiseen viittaa prosessiin, jossa jotakin sitoutuu toiseensa. Kielessä liimaantuminen voi esiintyä sekä konkreettisena että abstraktina ilmiönä, ja sitä käytetään laajasti eri tieteenaloilla sekä arkikielessä.

Käyttökontekstit ovat moninaisia. Biologiassa ja biotieteissä liimaantuminen viittaa solujen tai kudosten välisten kontaktien muodostumiseen, esimerkiksi soluvälisten adhesioiden kehittymiseen. Lääketieteessä termi voi kuvata patologisia adhesioita, kuten peritoneaalisia arpikiinnittymiä, jotka syntyvät tulehdusten tai kirurgian seurauksena ja voivat aiheuttaa toiminnallisia komplikaatioita. Arkikielessä liimaantuminen voi tarkoittaa ihmisten kiinnittymistä toisiinsa, esimerkiksi perheen tai ystävyyssuhteiden muodostumista sekä emo­tionaalista kiinnittymistä.

Roolina liimaantumisella on sekä konkreettinen, fyysinen että metaforinen ulottuvuus, ja termiä käytetään joustavasti kuvaamaan sekä materiaalien että elämän eri osa-alueiden kiinnittymisen prosesseja. See also: kiinnittyminen, adhesio, yhdistäminen.