hybridimenetelmät

Hybridimenetelmät ovat tutkimus- ja kehitysmenetelmiä, joissa yhdistetään kaksi tai useampi eri metodologinen suuntaus tai tekninen väline. Tavoitteena on hyödyntää kunkin menetelmän vahvuudet ja kompensoida niiden heikkoudet siten, että kokonaisesta lähestymistavasta tulee tarkempi, joustavampi tai nopeampi kuin yksittäisillä menetelmillä. Yleisiä yhdistelmiä ovat määrällisten ja laadullisten menetelmien sekoittaminen, fysikaalisten tai matemaattisten mallien sekä tilastollisen tai koneoppimispohjaisen lähestymistavan yhteiskäyttö sekä kokeellisten tulosten integrointi simuloituihin malleihin.

Tyypillisiä suuntauksia ovat mixed-methods eli sekä numeeristen että kvalitatiivisten aineistojen yhdistäminen, hybridimallinnus, jossa mekanistiset mallit yhdistyvät dataohjattuun oppimiseen, sekä hybridiongelmien ratkaisu optimointiteoriassa, jolloin global search -tekniikat kuten geneettiset algoritmit yhdistyvät paikalliseen optimointiin. Kuvantamisessa sekä lääketieteessä että teollisuudessa käytetään usein hybridimalleja ja -menetelmiä, jotka yhdistävät eri kuvantamistekniikoita tai sensoritiedon ryhmittelyä parempaan tulkintaan.

Käyttökohteita ovat muun muassa lääketiede, materiaalitutkimus, ympäristöanalyysi, energiatehokkuus ja kestävän kehityksen ohjelmat, sekä insinööri- ja suunnitteluprosessit, joissa dataa ja fysikaalisia lakeja voidaan hyödyntää yhdessä. Hyödyt sisältävät parantuneen ennustettavuuden, suuremman joustavuuden sekä lyhyemmät kehitysajat, kun taas haasteisiin kuuluvat integraation monimutkaisuus, datan laadun tarve, tulkittavuuden ja todennettavuuden varmistaminen.