hovioikeuksista

Hovioikeuksista tarkoitetaan historiallista oikeuslaitosta, joka toimi Suomen alueella osana Ruotsin valtakunnan ja myöhemmin Venäjän keisarikunnan hallintoa. Hovioikeudet olivat korkeampia oikeusasteita, joiden tehtävänä oli kuulla valitusasioita alempien tuomioistuinten päätöksistä sekä ratkaista niitä rikos- ja riita-asioita, joissa kruunun intressi oli keskeinen. Niiden toimivalta sekä käytännön keskeiset tehtävät heijastivat aikakauden valtion ja hallinnon tapoja sekä oikeudenkäyntien hierarkiaa.

Toiminta ja rakenne perustuivat siihen, että hovioikeudessa oli puheenjohtaja sekä useita tuomareita, joita kruunu nimesi. Istunnot pidettiin usein suurissa kaupungeissa tai hallinnollisesti määritellyillä alueilla, ja päätökset tehtiin kollektiivisesti oikeudenkäyntien keston ja merkityksen mukaan. Hovioikeudet käsittelivät sekä siviili- että rikosasioita, ja ne saattoivat ratkaista muun muassa maanomistusta, verotukseen liittyviä kiistoja sekä muita asioita, joissa valtakunnan etu tai kruunun valta tuntui keskeiseltä.

Hovioikeuksien rooli heijasti keskiajan ja varhaismodernin ajan valtakunnan oikeusjärjestelmää. Myöhemmät lainsäädännön ja hallinnon uudistukset sekä suomalaisen oikeusjärjestelmän kehittyminen kohti nykyaikaisia tuomioistuinten rakenteita muovasivat hovioikeuksien tehtäviä ja muotoa. Nykyisessä oikeuskäytännössä faasi putoaa historiallisista yhteyksistä, ja hovioikeuksien perinteinen käsitteellinen merkitys on säilynyt lähinnä historiallisen tutkimuksen piirissä. Nykyinen suomalainen oikeuslaitos rakentuu useammasta tasosta, kuten käräjä- ja hovioikeuksista sekä korkeimmasta oikeudesta.