hiukkaspitoisuutta

Hiukkaspitoisuus tarkoittaa ilman hiukkasten määrää tietyssä tilavuudessa. Yleisimmin pitoisuus ilmoitetaan massana mikrogrammeina kuutiometriä kohti (µg/m³). Sitä voidaan kuitenkin kuvata myös hiukkasten lukumääränä tai ohuemmille hiukkasille tarkoitetuilla koon mukaan jaetuilla luokituksilla, kuten PM2.5 ja PM10, jotka viittaavat hiukkasten kokoon alle 2,5 mikrometriä ja alle 10 mikrometriä.

Mittauksissa käytetään sekä gravimetrisia menetelmiä, joissa ilmasta kerätyt hiukkaset punnitaan, että reaaliaikaisia optisia mittareita, jotka arvioivat pitoisuuksia valon hajontaan perustuen. PM2.5- ja PM10-arvot kuvaavat pienhiukkasten määrää, joilla on suurin terveydellinen merkitys, koska ne pysähtyvät hengitys- ja verenkiertojärjestelmään. Hiukkaspitoisuuteen vaikuttavat päästöt (liikenne, teollisuus, kotitalouksien polttaminen), ilmastolliset tekijät (tuuli, sade, lämpötila) sekä ilmakehän kemialliset prosessit ja luonnonhiukkaset.

Käytännössä hiukkaspitoisuutta seurataan sekä ulkoilmassa että sisäilmassa. Ilmanlaadun arvioinnissa pitoisuudet määrittelevät suuria sääntelyarvoja ja terveysriskin arviointia, ja niitä käytetään ilmapäästöjen hallinnassa sekä epidemiologisessa tutkimuksessa. Kansainväliset ja kansalliset ohjeistukset, kuten WHO:n suositukset, antavat viitearvoja, joita maiden lainsäädäntö ja tarkkailu voivat seurata.