Hiukkaspitoisuus

Hiukkaspitoisuus on tilaperusteinen mitta hiukkasten määrästä tilavuudessa tai siitä muodostuvasta massasta. Se voidaan esittää sekä hiukkasten lukumääränä tilavuusyksikköä kohden (number concentration, kpl/m³ tai kpl/cm³) että massana tilavuusyksikköä kohden (esim. µg/m³) aerosoli-ilmassa. Pitoisuus riippuu hiukkastyypistä, koosta ja koostumuksesta sekä synty- ja poistoprosesseista, kuten ilmanvaihdosta, kasvusta, kosteudesta ja suodattamisesta. Pienemmät hiukkaset vaikuttavat suuremmin lukumääräpitoisuuteen, vaikka niiden massa on pienempi.

Yleisiä konteksteja ovat ilmanlaatu ja sisäilman laadun valvonta. Esimerkiksi PM2.5 ja PM10 ovat yleisiä ilmansaasteiden luokittelutapoja, joihin liittyy sekä lukumäärä- että massapitoisuudet. Terveysvaikutukset riippuvat hiukkasten koosta, kemiallisesta koostumuksesta ja altistuksen kestosta.

Mittaustapoja ovat esimerkiksi optiset hiukkasmittarit (OPC), CPC:t (condensation particle counters) sekä SMPS ja DMA, jotka kertovat hiukkasten koko- ja lukumääräjakauman. Massapitoisuudet voidaan arvioida tilavuuden ja hiukkasen tiheyden perusteella. Mittauksia tehtäessä huomioidaan epäpuhtaudet, hiukkaskoko ja kalibrointi.

Hiukkaspitoisuus vaihtelee ajan ja paikan mukaan johtuen sekä synty- että poistoprosesseista kuten ilmastoinnista, suodattamisesta ja lähteiden määrästä. Siksi se on keskeinen parametri ilmanlaadun, sisäilman ja turvallisuusvalvonnan kannalta. Pitoisuuksia seurataan säännöllisesti sekä kansallisissa että tutkimuksellisissa yhteyksissä.