histamiinille

Histamiini on biogeeninen amiini, jota syntetisoidaan histidinin dekarboksylaation kautta histidine decarboxylase -entsyymin toimesta. Sitä varastoidaan suurina pitoisuuksina pääasiassa mastosoluissa ja basofiileissä, ja sitä vapautuu kudoksissa erityisesti allergisen vasteen ja tulehduksen yhteydessä. Pieninä määrinä histamiinia esiintyy myös mahalaukun enterochromaffin-soluissa sekä keskushermoston neuroneissa.

Histamiini vaikuttaa useisiin reseptoreihin, joista tärkeimpiä ovat H1-, H2-, H3- ja H4-reseptorit. H1-reseptorit aiheuttavat vasodilataatiota, verisuonten läpäisevyyden lisääntymistä sekä kutinaa, nuhaa ja mahdollisesti bronkospasmia. H2-reseptorit lisäävät mahan parietaalisolujen suolahapon eritystä ja vaikuttavat lisäksi sydämen toimintaan. H3-reseptorit ovat presynaptisia ja säätelevät muiden välittäjäaineiden vapautumista keskushermostossa. H4-reseptorit sijaitsevat immuunipuolessa ja osallistuvat tulehduksiin sekä solujen migraatioon.

Histamiinin aineenvaihdunta tapahtuu pääasiassa diamiinioksidaasin (DAO) ja histamiinin N-metyylitransferaasin (HNMT) kautta. DAO hajottaa histamiinia erityisesti suolistossa ja maksassa, kun taas HNMT toimii kudoksissa. Histamiinintoleranssi voi johtua DAO-aktiivisuuden puutteesta, mikä johtaa histamiinin kertymiseen ruokavalion seurauksena.

Kliinisesti histamiini on keskeinen ainesosa allergisissa reaktioissa ja anafylaksissa. Histamiinialtistukset voivat aiheuttaa nokkosihottumaa, nuhaa, kutinaa sekä hengitys- ja ruoansulatuskanavan oireita. Lääketieteessä käytetään antihistamiineja, erityisesti H1-reseptorin estäjiä, oireiden lievittämiseen. Histamiinia esiintyy myös monissa elintarvikkeissa, ja tietyt ruoat voivat vaikuttaa histamiinitasoihin erityisesti histamiinintoleranssissa.