hermostovaurioihin

Hermostovauriot ovat hermoston vaurioita, jotka voivat heikentää motorisia, sensorisia tai kognitiivisia toimintoja. Ne voivat kohdistua keskushermostoon (aivot ja selkäydin) tai ääreishermostoon, ja ne voivat olla äkillisiä traumojen seurauksia tai kehittyä pitkäaikaisista sairauksista tai myrkytysyrityksistä johtuen.

Luokitus näitä vaurioita voidaan tarkastella useasta näkökulmasta: keskushermoston vs. ääreishermoston vauriot, akuutit vs. krooniset, sekä paikalliset (fokaali) vs. laaja-alaiset (diffuusit) vauriot. Tällainen luokittelu auttaa suuntaamaan tutkimusta ja hoitoa.

Vaurioiden yleisiä aiheuttajia ovat trauma (kutesa, aivotärähdys, selkäydinvammat), verenkiertohäiriöt (aivoinfarkti tai runsaasti aliravinnon aiheuttama vaurio), infektiot ja tulehdukset, autoimmuunisairaudet, metabolialaiset häiriöt, myrkytykset sekä kasvain- tai degeneratiiviset sairaudet. Eritellyt riskitekijät voivat sisältää väkivaltaisen vamman, korkean verenpaineen, diabeen ja altistumisen toksiineille.

Oireet riippuvat vaurion sijainnista ja laajuudesta. Ne voivat sisältää motoriikka- ja tasapainovaikutuksia, tuntohäiriöitä, kognitiivisia muutoksia, puhe- ja kieliongelmia sekä autonomisen hermoston toiminnan häiriöitä. Diagnostiikka yhdistää kliinisen tutkimuksen, kuvantamisen (esim. MRI, CT) ja mahdollisesti elektrofysiologiset kokeet sekä veritutkimukset syiden selvittämiseksi.

Hoito räätälöidään syyn mukaan. Acute rescue-toiminta, traumojen tapauksissa palautumisen tukeminen ja komorbiditeettien hallinta ovat keskeisiä. Pitkittäishoidossa korostuvat kuntoutus, fysioterapia, säännöllinen seuranta ja riskitekijöiden hallinta. Ennuste vaihtelee suuresti vaurion tyypin, asteen ja aikaisessa hoidossa. Ennaltaehkäisyyn kuuluvat sekä turvallisuus- ja terveydensuojelutoimenpiteet että kontrolloitujen sairauksien hoito.