heritabiliteetti

Heritabiliteetti eli periytyvyys on tilastollinen mittari, joka kuvaa fenotyyppisen vaihtelun osuutta populaatiossa, jonka voidaan katsoa johtuvan geneettisestä vaihtelusta tietyin ympäristöolosuhtein. Se on suhteellinen ja kontekstisidonnaisuus: arvo on voimassa vain kyseisessä populaatiossa ja siinä ympäristössä, eikä sitä voi tulkita yksilön ominaisuutena.

Kapea ja laaja periytyvyys. Kapea periytyvyys (h^2) mittaa fenotyyppisen vaihtelun osuutta, joka johtuu additiivisesta geneettisestä vaihtelusta. Laaja periytyvyys (H^2) kuvaa kaikkien geneettisten vaikutusten yhteisvaikutusta fenotyyppiseen vaihteluun, mukaan lukien dominanssi ja epistasiat. Käytännössä h^2 ja H^2 ovat välillä 0–1 (tai 0–100 %), ja ne ovat helposti riippuvaisia sekä populaatiosta että ympäristöstä.

Menetelmät ja tulkinta. Heritabiliteetin estimaatit saadaan tyypillisesti perintö- ja kaksostutkimuksista, perhe- ja adoptiotutkimuksista sekä genomiin liittyvistä menetelmistä (SNP-pohjainen heritabiliteetti). On tärkeää huomata, että periytyvyys ei ennusta yksilön ominaisuuksia eikä tarkoita, että ominaisuus olisi muuttumaton ympäristön muuttuessa. Lisäksi korkea periytyvyys voi esiintyä samanaikaisesti voimakkaan ympäristövaikutuksen kanssa.

Rajoitteet. Periytyvyys on populaatio- ja ympäristökohtainen käsite. Eri populaatioissa ja differentoitujen ympäristöjen vallitessa arvot voivat vaihdella. Gene– ympäristö -konteksti sekä tutkimusmenetelmät voivat vaikuttaa arvoihin, joten tulkinta on tehtävä varoen.