hengitystieeritteiden

Hengitystieeritteet ovat hengitysteissä syntyviä eritteitä, joita tuotetaan limakalvojen goblet-soluista ja hengitysteiden rauhasten epiteelistä. Ne koostuvat suurelta osin limasta (mucus), vedestä, elektolyytteistä sekä erilaisista entsyymeistä, vasta-aineista ja mahdollisesti immuunisoluista riippuen tilasta. Eritteet toimivat hengitysteiden puolustusmekanismina: ne kosteuttavat limakalvoa, sitovat hiukkasia ja mikrobeja sekä auttavat immuunivastetta. Cilien liikuttamana ne kulkeutuvat ylös kohti nielua, josta ne niellään ja poistuvat kehosta.

Normaalisti eritteitä esiintyy pieninä määrinä, ja limakalvon cilioiden avulla ne poistuvat jatkuvasti. Erityisesti tulehduksellisissa ja obstruktiivisissa sairauksissa eritteiden määrä, viskositeetti ja väri voivat muuttua. Esimerkkejä tiloista, joissa eritteiden tuotanto lisääntyy, ovat akuutti keuhkoputkentulehdus, keuhkoahtaumatauti, astma, bronchiektasia ja keuhkokuume. Värimuutokset ja haju voivat viitata bakteeri-infektioon tai tulehduksen luonteeseen; esimerkiksi purulentti (vihreä tai keltainen) erite viittaa usein bakteeri-infektioon, kun taas verivivahteinen erite voi ilmetä verenvuodon yhteydessä.

Sputum-näytteitä (yskösyntejä) käytetään laboratoriodiagnostiikassa mikrobiologiseen tutkimukseen, kuten viljelyyn tai PCR-tutkimukseen, sekä sytologiaan ja kemiallisiin analyyseihin. Näytteitä kerätään usein yskimällä, mutta tarvittaessa voidaan käyttää erityisiä menetelmiä, kuten ysköksen indusaatiota tai bronkoalveolaarista lavageia.

Hoito harkitaan taudin aiheuttajan mukaan ja tähtää eritteiden poistamiseen sekä hengitysteiden kyvyn paranemiseen. Tämä voi sisältää nesteytystä, ilmaraon kosteuttamista, fysioterapiaa keuhkoputkien tyhjentämiseksi, mucolyyttien käytön sekä mahdollisesti antibiootteja bakteeri-infektion epäiltäessä. Turvallisuusnäkökohdat korostavat infektion leviämisen ehkäisyä hoitoprosessissa.