hengitystekniikkaa

Hengitystekniikkaa viittaa tarkoituksellisiin harjoituksiin, joiden avulla hengitystä säädetään ja siihen liittyviä fysiologisia prosesseja sekä autonomisen hermoston tilaa voidaan vaikuttaa. Tekniikoilla voidaan tukea hapen alentunutta tai ylikyllästynyttä kaasutilaa, kontrolloida kehon stressivastetta ja parantaa kehon yleistä tilaa. Hengitysharjoituksia käytetään laajasti liikunta- ja mindfulness-ohjelmissa sekä kuntoutuksessa, unihäiriöiden hoidossa ja stressinhallinnassa.

Tyypillisiä tekniikoita ovat diafragmaattinen eli vatsahengitys, jossa pallea aktivoituu ja ilma kulkee syvälle keuhkoihin; pursuttujen huulten hengitys, jossa uloshengitys tehdään hitaasti huulten kautta ja samalla voidaan vähentää hengityksen nopeutta; sekä nelikulmio- eli neliöhengitys (box breathing), jossa sisäänhengitys, pidä, uloshengitys ja jälleen pidä kulkevat tasaväleisinä ajanjaksoina. Lisäksi arkipäiväisiin harjoituksiin sisältyvät 4–7–8- ja 4–6–8-rytmit, joissa uloshengitys on pidempi kuin sisäänhengitys.

Käyttökohteita ovat stressin ja ahdistuksen vähentäminen, paremman unirytmin edistäminen sekä suorituskyvyn ja palautumisen tukeminen urheilussa. Hengitystekniikat voivat tukea kliinistä kuntoutusta, esimerkiksi keuhko- ja sydän- sekä hengityselinsairauksien yhteydessä, mutta ne eivät korvaa ammatillista hoitoa. On tärkeää aloittaa rauhallisesti ja kuunnella kehon tuntemuksia.

Turvallisuus ja käytännön huomioita: jos ilmenee rintakipua, pahentuvaa huimausta tai muita oireita, lopeta harjoittelu ja hakeudu terveydenhuollon neuvontaan. Mikä tahansa tapa, joka huonontaa oloa, tulisi pysäyttää. Aloita pienin askelin ja lisää harjoitusjakson kestoa sekä intensiteettiä asteittain.